perjantai 4. toukokuuta 2018

Ihanaa leijonat ihanaa!

Olen vieläkin tosi fiiliksissä koska "pikkuleijonat" U18-joukkueessa voitti juuri MM-kultaa! Aivan mahtavaa katsoa nuorta intoa rakastamassani lajissa. Ja nyt on A-maajoukkueen Leijonien vuoro, koska tänään alkaa jääkiekon MM-kisat 2018!  \o/ Vuoden odotus on taas palkittu ja nyt se tosiaan taas alkaa, tämä kansamme rakastettu ja toisaalta vihattu laji. Laji joka "taas vie ohjelmapaikat kaikelta muulta mukavalta" ja kaikki suunnitelmat toukokuulle täytyy tehdä pelipäivien mukaan. Tai voi tehdä, jos haluaa. Minä haluan tehdä! KOSKA ON PELIPÄIVÄ! Minä pidän jääkiekosta paljon kuten varmaan jo tajusitte. Pidin siitä koulussa ja voisin edelleen lähteä pelaamaan jos pelikavereita löytyy  vink vink kaikki ;)...mutta se on ehkä enemmän ensi talven hommia sitten.

(Tähän väliin sanon teille, jotka ette jääkiekosta välitä kakan vertaa: Blogissani käsitellään tätä aihetta tässä postauksessa ja _saatan ehkä_ seuraavien viikkojen sisällä mainita asiasta ihan pikkuriikkisen lauseen verran, mutta miksikään kiekkoseurantafanitusblogisti tämä ei muutu. Joten älköös surko ja pysykää kuulolla vaan ihan huoletta jatkossakin hihi.)

Meidän kiekkonalle, vuosi 2015
(kuva: Noora)

Mä kyselin mitä mieltä ihmiset on jääkiekosta. Kun tuntuu, että se jakaa paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Miksei ihmiset tykkää jääkiekkoa katsoa? Eräs kommentoi että MM-pelit on liian toistuva tapahtuma että mielenkiinto säilyisi vuosia. Monet eivät vaan välitä, mutta eivät vihakaan. Lähipizzeriaan voi mennä, vaikka peli näkyy siellä, mutta silloin siirrytään vähän kauempaan pöytään. Ja sekös ärsyttää jos koittaa nukkua talossa jossa on ohuet seinät ja itse ei pidä jääkiekosta mutta kun se naapuri ja sen kaverit tykkää niin pirusti. Monia harmittaa myös se, miten se jääkiekko ottaa täysin vallan työpaikkojen ym. tapahtumien keskusteluissa. Ymmärrän kyllä, en minäkään ole kiinnostunut maton kutomisesta joten vähän häiritsisi jos kaikki siitä koko kuukauden vaan jauhaisivat. Ja sitten jotkut pitää jääkiekkoa junttien lajina, tämä kommentti johtunee pelin fyysisyydestä kenties?

Minä pidän fyysisistä lajeista ja esimerkiksi taklaaminen mielestäni "kuuluu" tähän lajiin, mutta kuten kaikessa urheilussa, sääntöjä on noudatettava. En pysty käsittämään esimerkiksi NHL:ssä miten tästä urheilulajista on tullut väkivaltaviihdettä, siellä kun saa tapella ja täytyykin kuulemma. Kuulin eräältä että jos hanskat lentää jäähän ja tyypit alkavat tappelemaan, niin se kumpi häviää tappelun, joutuu jäähylle? En tiedä pitääkö tämä paikkansa mutta jo ajatus on silleen mitä helvettiä oikeasti? Pleikkarilla kun änäriä pelaa, siinäkin on ns. tappelu-mode joka täytyy voittaa. Tästä minä en pidä. Ymmärrän miksi monet ajattelevat että jääkiekko on liian väkivaltaista. Se on sääli että NHL on jotenkin niin ihannoitu paikka johon kaikki haluavat tähdätä. Siellä toivotaan fyysisyyttä mikä taas vaikuttaa ympäri maailmaa tähän lajiin.
Poikaystäväni kanssa olemme monesti puhuneet siitä, kun pilliin vihellyksen jälkeen tulee ns. torikokous maalilla ja puolustajat hätistelevät vastapuolta pois omalta alueeltaan. Tää on vähän hankala juttu. Mä olen joskus pelannut jääkiekkoa ja kyllähän mekin noin tehtiin, koska se meidän maali on meidän alue eikä siellä vihellyksen jälkeen tarvitse kenenkään olla. Mutta ei siinä ketään tarvitsisi alkaa turpaan mätkimään. Taas syytän vähän änäriä tästäkin asiasta. Toisaalta pelissä  tunteet kuumenee ja ja ja kaikkea, mutta joo, ei se ole syy lyödä ketään ja monesti menee ylilyönneiksi ne hässäkät maalialueella. Ehkäpä se on näitä jotain "poikien macho man" juttuja? Saletisti se on sen änärin syytä tämä(kin).

Mutta..

Tästä huolimatta jääkiekossa on paljon hyviä asioita. Se on lajina viihdyttävän nopeatempoinen ja hektinen, tilanteet vaihtelee ja mielestäni on hienoa katsoa upeita torjuntoja ja läpiajoja sekä maaleja. Ehkä mulla vaikuttaa se, että tykkäsin kovasti nuorena kiekkoa pelata ja jotenkin pystyy eläytymään siihen peliin paremmin, kun on itsekin kokenut niitä tappioita sekä onnistumisen riemua joukkueen kesken, vaikka me pelattiin iltaisin koulun kentällä, eikä missään mitalipeleissä.

Parasta jääkiekossa on mielestäni se yhteisöllisyys. Ihmiset kokoontuvat seuraamaan samaa lajia, kannustavat yhdessä. Tiedän että ne jotka eivät välitä jääkiekosta pätkääkään ärsyyntyvät seuraavat viikot, koska ne jotka lätkästä pitävät, tulevat puhumaan siitä paljon. Mutta tiedoksi minunkin fb-ystävilleni, voitte skipata minun jääkiekkopäivitykseni feedistänne ja olla lukematta niitä. Ja suosittelen myös välttämään kapakoita, jos ei halua kiekkohuuman melua kuunnella. ;)

Torille 2011 koristeltiin t-paita tämmöseksi
(kuva: Noora)

Mun yksi elämäni siisteimmistä kokemuksista tapahtui vuonna 2011, kun Leijonat saivat viimeksi mestaruuden.

Olimme DTM:ssä Helsingissä kaveriporukan kanssa katsomassa ottelua.  Ennen pelin alkua olin vielä pihalla tupakalla ja huomasin jonkun porukan kävelevän ohi. Eräs heistä huudahti että "hei, tuolla näkyy screeniltä matsi, mennään äkkiä tuonne koska peli alkaa nyt!" Seurueen eräs isokokoinen vaalea mies tuhahti ja oli järkyttynyt. Että "homobaariinko katsomaan lätkää, ei saatana!" Seurueesta ylivoima päätti että tähän baariin mennään ja he tulivat samaan aikaan sisälle. Seurasin tätä selvästi mukavuusalueensa ulkopuolella olevaa mieshenkilöä, joka käveli väkijoukossa varovasti kuin pelkäisi saavansa sieltä jonkun tartunnan jos joku häneen koskee. Menin omalle paikalleni ja tämä seurue tuli meidän pöydän lähelle istumaan. Sitten peli alkoi.

Tunnelma oli katossa ja huuto oli jotain niin älytöntä kun tuli maali. Ja toinen, kolmas, neljäs! Niitähän sateli vaan lisää ja lisää, lopulta ei enää hurrattu ja huudettu kun maali tuli, vaan hurrattiin koko ajan! Mä jossain kohtaa vilkaisin tätä miestä, kuka vaikutti todella ahdistuneelta joutuessaan homobaariin. Siellä hän nyt tuuletti ja juhli viereisen pöydän tyyppien kanssa, halaili ja hurrasivat yhdessä. Mua hymyilytti tosi kovasti ja tuli kiva fiilis.

Kun voitto oli saatu ja lähdimme kotiin, koko keskusta oli täysin hullaantunut. Ihmiset tööttäili autoillaan, moottoripyörät poltti kumia liikennevaloissa, porukka juoksee autotien reunassa ja lyö yläfemmoja autoista ojentuville käsille. Ihmiset hurraavat ja halaavat toisiaan, tuntemattomiakin.

En nyt itse kuvaamaani materiaalia enää youtubesta löytänyt, mutta tässä on Stocco Pschiozzon video tunnelmista Helsingistä siltä illalta. Ja joo, tuollaista se meininki oli, ihan hullua! :D


Voin vaan kuvitella miten rauhaa ja järjestystä rakastavia ihmisiä ketutti tuona iltana.. Mutta oikeasti hei, sinä iltana kaikki olivat kavereita keskenään. Kun joku käveli sinua vastaan ja huusi "ihanaa jee!", jos huusit takaisin, tuli vastaantuleva rutistamaan onnesta hihkuen. Kaikkia yhdisti silloin sama onnellisuus, mestaruus oli viimein taas "meillä", meidän maajoukkueemme oli onnistunut! Minua niin nauratti se touhu, vaikka olin upeasta pelistä edelleen ihan pasmat sekaisin, sekä tietty siitä ydinkeskustan hullaantumisesta. Mutta silti. Nautin niin olostani nähdä miten kaikki tulivat toimeen keskenään, kaikilla oli hauskaa yhdessä. Kaikki hurrasivat ja olivat yhtä sen illan. Olimme mestareita.

Ikävää tässä on se, että tämä tuntui olevan sellainen once in a lifetime hetki. Miksi suomalaiset tarvitsevat MM-kultavoiton voidaakseen olla iloisia yhdessä? Tätä jäin pohtimaan. Miten me saadaan samaa yhteisöllisyyttä meidän ihmisten keskelle? Tai johonkin muihin lajeihin? Olen seurannut myös koripalloa sekä lentopalloa jonkun verran, ja ainakin televisiossa näyttää olevan yleisöä ja hyvinkin innoissaan kannustamassa. En liiku koripallopiireissä, joten en tiedä onko sen lajin harrastajat sitten yhtä fanaattisia kuin kiekkohuumaa rakastavat tuntuvat olevan? Toivottavasti, rakkaudesta lajiinhan sitä tehdään.

Odotan jo innolla huomista, koska silloin on ensimmäinen Suomen peli, vastassa Etelä-Korea. Se minua ärsyttää, että joudun nyt sitten tilaamaan jonkun ihme maksukanavan kuullakseni Antero Mertarannan selostuksen, mutta on vielä selvittämättä paljonko tämä maksaa. Voi olla että kun tämä lapsiviikko sunnuntaina päättyy, hipsin paikalliseen katsomaan pelit screeniltä. Siellä voisi olla kivempi katsoa muutenkin, koska mun oma kotikatsomo on ollu aika tyhjä tyypeistä. Ehkä mä alan hei pommittaa niitä tänään facebookissa? Jes mikä idea! Suomea kannattavana toivon toki näkeväni miehet finaalissa, mutta sen näkee sitten. Nyt on kyllä tiedossa tosi kova joukkue, ja odotukseni ovat tavallista korkeammalla. Tykkään kyllä katsoa muidenkin maiden keskenäisiä pelejä, koska siinä on loistava tilaisuus nähdä hyvää pelaamista hienoilta joukkueilta.

Minä haluaisin että Suomi voittaa. En siksi koska jee suomi jeeee ja niin edelleen.. Minä haluaisin niin kovasti kokea uudelleen sen hetken, kun kaikki olivat yhdessä onnellisia. Jos se kultapokaalin vaatii, niin kannustan leijonia voittoon tänä vuonna taas kovemmin kuin koskaan.

Tsemppii Leijonat!

Millä fiiliksillä sinä suhtaudut jääkiekon MM-turnaukseen?
Kommentteja saa jättää asiaan liittyen, ois kiva kuulla mitä lukijani ovat mieltä jääkiekosta? :)

4 kommenttia:

  1. Siis Wau! Tänään on kevään odotetuin päivä, kun Leijonien pelit alkaa. Eli täällä myös kiekkofani :). Just eilen tiirasin cmoren hintoja, että se Total maksaa hippusta vajaat 25 euroa kuukaudessa, eli on tyytyminen Suomen peleihin ilman Mertarannan selostusta :( Ei pelit oo kyllä samoja enää, kun ei kuule Anteron mahtavaa selostusta, mutta pääasia kummiskin, että näkee pelit :)
    Muistan, kun aloin silloin 1995 keväällä oikein seurata Leijonien pelejä ja kun eka MM-kulta tuli, niin piti hankkia kaikki lehdet, joissa vähänkin oli kirjoitusta Leijonista :D En ollut vielä silloin tässä ihmeellisessä nettimaailmassa.
    Nyt on kyllä jännää seurata, miten ne uudet ja nuoret pelaajat oikein pelaavat ja hienoa nähhä Mikke kapteenina, jotta tuleeko lisää ilmaveivejä :D
    Oikein jännittävää pelipäivää sulle!!!! Nautitaan peleistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes oh yes, todellakin! Siis, tosi hämmentävää että oli tullut kommentti tähän postaukseen ja vieläpä kiekkofanilta. Oletin että tämä postaus tuskin saa mitään hirveää lukijamäärää. En tiedä miksi, ajattelinko ettei blogimaailmassa olisi niin kamalasti kiekkofaneja? No, hienoa nähdä että on!

      Hyvää pelipäivää myös sulle Anuliini1975!

      Poista
  2. Kovasti olen myös odottanut näitä pelejä, ja joukkue tänä vuonna vaikuttaa myös mielenkiintoiselta :)
    Toivotaan, ettei naapurit saa slaagia, koska oon just se lätkäkattoja joka huutaa, ja selostaa kotisohvalla :D

    Eilen katottiin netistä jo yksi Ruotsin peli, ja vakavasti harkitsen tuon cmoren ostamista, jotta kuulisi ottelut Mertarannan selostamana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, lisää kiekkofaneja! Joo minä kanssa mietin että pitäisikö se cmore total ostaa. Minulla on cmore, mutta se ei näköjään riitä :D Ehkä mä meen paikalliseen katsomaan pelejä sitten kun lapsiviikko on ohi, niin ei mene rahaa sitten niin paljon tuohon. Tosin baarissa matsin seuraamisessa on se ongelma että joutuu maksamaan juomista vähä enemmän kuin kotikatsomossa.

      Ja joo, mä oon kans se joka katsoo jännitysasennossa (sellainen mäkihyppääjän ponnistusasennon tyylinen xD) ja pidän meteliä. Onneksi asun alueella jossa tuntuu olevan paljon kiekkofaneja.

      Poista

Jotain sanottavaa? Jätä kommentti tähän, kiitos. ❤