torstai 14. kesäkuuta 2018

Rakas "epätäydellinen" vartaloni

Etsiskelin katsottavaa Yle Areenasta ja löysin uuden sarjan, Line ja matka kehoihin. Sarjassa Line Elvsåshagen puhuu kehopositiivisuudesta ja tutustuu naisvartaloiden saloihin. Sarjassa on 6 jaksoa ja ne käsittelevät naisvartaloa ja ajatuksia omaan kehoon suhtautumisesta. Päätin katsoa yhden jakson. Heti ensimmäisenä innostuin kovasti rohkeasta introsta! Sitten katsoin toisen jakson ja myöhemmin pikkusiskoni kanssa loput.

(kuva: Yle)

Line tuntui olevan kuin kuka tahansa nuori nainen, joka jännittää bikinikauden alkamista. Tykkäisi olla bikineissä rannalla, mutta koska on massua ja muhkuraa ja pyöreyttä, niin ujostelee. "Ihan kuin kaikki rannalla olevat tuijottaisivat juuri minua ja ajattelisivat, että bikinit ei vain kaikille sovi." hän sanoo. Eihän se ole totta, mutta niin moni muukin ajattelee rantavaatetusta valitessaan. Hän kuitenkin ottaa tavoitteekseen saada positiivisemman asenteen omaa vartaloaan kohti ja sitä tavoitetta saavuttaakseen hän tekee erilaisia asioita ja tutustuu erilaisiin vartaloihin.

Sarjassa puhutaan suoraan ja siinä näkyy myös ihka oikeaa alastomuutta ja ruumiinosia. Juuri ennen kun aloitin kirjoittamaan tätä blogitekstiä, selasin muutaman keskustelupalstan kommenttiosastoa selvittääkseni, miten muut ovat vastaanottaneet sarjan. Paljon oli positiivista, mutta sitten oli myös näitä, jotka olivat suoranaisesti järkyttyneitä siitä "miten Yle voi näyttää tämmöstä kuraa jossa on alastomia tissejä ja niitä jopa kosketellaan!" Meidän televisiomme on täynnä kuraa, johon liittyy usein esim. seksi tai puolialastomat vartalot, se on kyllä totta. Mutta näitä ohjelmia, joissa puhutaan ja näytetään erilaisia vartaloita ilman mitään jännää draamaa taustalla, on hyvin vähän. Ohjelmia, jossa näytetään naisen vartalo sellaisena kuin se on, täysin normaalina asiana. Niitä pitäisi olla enemmän, koska nuorten ja aikuistenkin olisi mielestäni hyvä nähdä erilaisia vartalomalleja ja kuulla niistä puhuttavan. Äitinä tuntui kivalta nähdä naisia, joiden kehossa oli näkyvissä raskauden ja lapsen imetyksen jäljet, mutta he olivat ylpeitä vatsansa "tiikeriraidoista" (mikä ihana vaihtoehtonimi raskausarville <3) sekä rinnoistaan, jotka olivat tehneet hienon työn, ruokkinut pieniä ihmisolentoja ja antanut niille ravinnon.

Tosiaankin tällaisia kehopositiivisuus-ohjelmia tarvitaan. Tilastot ovat synkkiä mitä tulee Suomen (sekä monen muun maan) itseinhon asteikkoon, etenkin nuorten naisoletettujen kesken. Todella moni nuori pitää itseään läskinä, rumana, "oikeaan muottiin sopimattomana". Ja kun katselee vaatekauppojen mallinukkien kokoja sekä tv-mainoksen ihmisten ohuen ohuita vyötäröitä ja mallimittaisia kroppia, en yhtään ihmettele. Vaikka internetissä on alkanut kehopositiivisuus näkyä enemmän ja enemmän erilaisten tempausten ja hastag-kampanjoiden muodossa, meille tuputetaan silti edelleen tietynlaista kauneusihannetta joka tuutista. Ole siinä nyt sitten positiivisin mielin ja rakasta omaa raskausarpien raidoittamaa pömppövatsaa, jossa tuntuu olevan edelleen vähä ylimääräisiä raskauskiloja, vaikka synnytyksestä on 10-vuotta! Tai sitten kyseessä voi olla ne kaikki herkut mitä tuppasin syömään raskausaikana..? Tai eiliset herkut? ...Ja ei, en ole lopettanut herkuttelua vieläkään. Enkä aiokaan!

Mun paljon elämää nähnyt vatsani
(kiitos kuvasta pikkusisko)

Mutta minä haluan rakastaa kehoani! Minulla on oikeus luoda itselleni oma kauneusihanteeni ja minun ei tarvitse mahtua näyteikkunoiden xs-muotteihin. Minun vartalossani näkyy jälkiä minun elämästäni ja olen siitä hyvin tietoinen. 10-vuotiaani toissapäivänä saunasta tullessa, ohimennen silitti vatsaani ja tokaisi "minun tekemä raitamasu!" niin eihän siinä voinut kun naurahtaa ja hymyillä. :D Koska tottahan se on. Onhan se ryppyinen ja raidallinen, mutta ne merkit on tullut yhdestä elämäni ihmeellisemmästä tehtävästä: pienen ihmislapsen tuomisesta tähän maailmaan. Siitä minä sain tiikeriraitani. Haluan, että ne ovat minulle kunniamerkki, eivätkä virhe tai epätäydellisyys.

Mä koitan muistaa tämän blogitekstin sanoman kun katson seuraavan kerran itseäni alasti peilistä, tai menen uimarannalle.

Suosittelen katsomaan tämän sarjan, etenkin jos ajatus olla pelkät bikinit päällä yleisellä uimarannalla vähänkään ahdistaa. Sarjan jaksot voit katsoa nyt areenasta. Kerro mielipiteesi kommenttina, jos olet katsonut kyseistä ohjelmaa! 

Mitä ajatuksia kehopositiivisuus herättää? Pidätkö vartalostasi? Keskustelua kommenttiboxiin! :)

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Kesä voitti somen

Istun jälleen kerran oman työpöytäni ääressä, omassa olohuoneessani. Matkustin pari päivää sitten takaisin kotikaupunkiini. Olin ollut kesälomareissulla rakkaani luona etelässä muutaman viikon. Vasta nyt minä maltoin asettua istumaan tietokoneen ääreen ja sain blogieditorin auki.

Hellepäivät hellivät monta viikkoa etelässä, joten viimeisenä mielessäni oli istua sisällä tietokoneen ruutua tuijottamassa. Toki vähän kolkutti ja harmitti että tuli näin pitkä tauko blogiteksteistä.. Mutta hitto hei, sain nauttia kesähelteestä toukokuussa! Enkä pelkästään yhden tai pari päivää, vaan muutaman viikon! Ja mikä parasta, sain nauttia näistä ihanista päivistä rakkaani kanssa ystäviemme seurassa ja koin mitä mahtavimpia hetkiä! Hetken blogihiljaisuudelle oli siis mielestäni hyväksyttävät perustelut. Halusin vaan kertoa että täällä ollaan edelleen.

Mutta nyt ollaan palattu taas arkeen! Säätiedotuksesta ei saa selvää että onko se on luvannut viikonlopuksi sadetta vai lämmintä ilmaa. Eli saatan olla mökillä tai sitten en. Mutta uskon että palaamme normaaliin päivitystahtiin pian. Nyt kun olen saanut purettua mun reissukassit, pestyä matkapyykit ja omistautunut täysin pienelle koululaiselleni muutaman päivän ajan, voin keskittyä paremmin kirjoittamiseen taas pian. Sitten luvassa kertomusta lomastani ja kaikkea muuta mukavaa!

Nyt kuitenkin on mentävä, koska lähdemme elokuviin koululaisen kanssa. Kauan odottamamme ensi-ilta on viimein koittanut ja sekä poika että äiti ovat molemmat yhtä innoissaan. Koska onhan Jurassic Parkit nyt vaan yks kovin leffasarja koskaan, ollut minun lemppari jo pienestä asti. Hienosti on dinofanitus periytynyt koululaiseenkin ;)