torstai 29. maaliskuuta 2018

Annan sinulle anteeksi

Yle Puheen Akti-ohjelmassa puhuttiin tänään anteeksiannosta sekä anteeksipyynnöstä.

Anteeksipyyntö on vaikea asia monelle. Minullakin jos olen vielä tunnekuohuissa niin se oman virheen näkeminen saatika myöntäminen ei oo helppoa. Lapsena kun tappelin siskoni kanssa oli anteeksipyynnön esittäminen todella vaikeaa. Ajatteli että miks minun pitää pyytää anteeksi ensin, samalla tavallahan tuo minua kiusasi. Koulussa mua ärsytti se, että kun opettaja käski kiusaajien pyytää anteeksi, kuulin ne sanat muttei niissä kuulunut tippaakaan vilpittömyyttä. Ja kun kiusaaminen jatkui, siitä huomasi ettei vilpittömyyttä sanoissa ollutkaan.

Radiossa puhuttiin että ihmiset jakautuu kahteen koulukuntaan: niihin, jotka ovat sitä mieltä että kunhan vaan sanoo ne sanat ja pyytää anteeksi sekä niihin jotka sanovat että anteeksipyynnön on oltava aito ja vilpitön. Minusta on tosi hassua ajatella että pitäisi sanoa anteeksi vain jotta toinen kuulee ne sanat. Tarpeeksi monta kertaa kun kuulee sanan "anteeksi" mutta se ei näy tekemisissä mitenkään, sana menettää merkitystään. Mielestäni se on vielä tärkeämpää, osoittaa teoillaan olevansa pahoillaan, kuin vain sanoa ne sanat.

Minusta anteeksipyyntöä vaikeampaa on antaa anteeksi.

Mua on satuttanut henkilö jota rakastin. Ne tapahtumat ja teot ovat vaikuttaneet paljon mun mielenterveyteen (vaikuttaa yhä) ja vaikka voisi sanoa että oon selvinnyt tästä tilanteesta, ne arvet mitä tämä henkilö muhun teki, ovat mussa edelleen. Mä oon siirtynyt eteenpäin vaikka ne teot jätti muhun pysyvän jäljen.

Joskus mä mietin mielessäni etten voisi ikinä antaa hänelle anteeksi. Jollain tavalla tuntui että jos tuollaisen asian antaa anteeksi, mä hyväksyisin sen mitä hän teki. Mä mietin jossain kohtaa jopa kostoa, halusin että häntä sattuu yhtä paljon kuin minua jotta hän tajuaisi miten väärin hän teki. Mä kuitenkin työstin näitä ajatuksia pitkään jopa mielenterveysammattilaisten kanssa, aikaa kului, ja mä olen antanut hänelle anteeksi. Vaikkei hän ole minulta anteeksi pyytänyt. Mä en antanutkaan anteeksi hänen takiaan. Mä annoin anteeksi itseni takia.

Viha on todella vahva tunne.

Viha kuluttaa henkisesti. Vaikka sitä kuvittelee saavansa jotenkin voimaa kestää ne kokemukset vihaamalla toista, loppupeleissä se on vaan oman haudan kaivamista. Kun ei enää jaksa vihata, ihmisestä tulee katkera. Katkeruus vie  ison tilan ajatuksista kuten vihakin. Jos vihaa jotain kovasti, se syö positiivista energiaa kaikesta ja voi hyvinkin olla ettei pysty tuntemaan täysillä iloa oikein mistään, kun päätunne on viha.

Anteeksiantaminen ei tarkoita että hyväksyy sen mitä toinen teki väärin. Anteeksi kannattaa antaa oman hyvinvoinnin takia, koska jos jää kantamaan kaunaa, on se henkisesti raskasta ja se estää sua pääsemästä eteenpäin.


(kuva: täältä)

Mä toivon sun ymmärtävän, että se mitä teit minulle, on väärin. Sitä ei voi selittää tai perustella millään. Mä ymmärrän mikä niihin tekoihin on voinut vaikuttaa, mutta ei mikään syy tee teoistasi hyväksyttävää. Mä en oo kuullu sulta anteeksipyyntöä. Tai, kuulin mä silloin joskus ne lukuisat kerrat kun anoit anteeksi. Mutta sitten sä teit ne kamalat asiat aina uudestaan ja uudestaan. Ei se sana merkinnyt mulle enää mitään, ei merkinnyt vuosiin. Mun piti opetelle se sana uudelleen ja pikkuhiljaa mä aloin uskoa siihen että anteeksipyyntö voi olla vilpitön. 


Mä oon kuitenkin antanut sinulle anteeksi. Mä annoin sulle anteeksi itseni takia, koska mä haluan päästä yli niistä kaikista asioista ja jatkaa eteenpäin. Mä en anna vihan kuluttaa minua loppuun. Mä en anna sulle enää valtaa vaikuttaa mun hyvinvointiin. Mä haluaisin sanoa sulle ääneen että mä oon selvinnyt, haluaisin kysyä sinulta etkö meinaa ikinä pyytää anteeksi. Ehkä mä pelkään edelleen. Mutta sillä ei oo enää merkitystä. Mä en ole enää vuosiin kuluttanut henkisiä voimavarojani sun vihaamiseen. 

Mä olen antanut anteeksi. Mä oon siirtynyt eteenpäin.

4 kommenttia:

  1. Hienoja sanoja ja hienoa pohdintaa. Kirjoitin vähän aikaa sitten myös omaan blogiini anteeksiannosta. Käy kurkkaamassa jos haluat?


    www-lily.fi/blogit/valonkantaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pitää käydä kurkkaamassa!

      Poista
  2. Kiitos tästä tekstistä! Oli tosi voimaannuttava! Itse ajattelen sen niin, että sovintoon tarvitaan kaksi sitä haluavaa ihmistä ja anteeksiantoon yhden. On tärkeää antaa anteeksi eikä se tosiaan tarkoita, että hyväksyisi toisen teot, mutta sillä vapauttaa itsensä menneisyydestä ja ennen kaikkea vihasta ja katkeruudesta. Se ei ole helppo prosessi ja voi viedä vuosia, mutta se aina kannattaa. Ehkä vaikeinta anteeksianto on silloin, kun sitä anteeksipyyntöä ei tule tai toinen ei kadu muutenkaan yhtään tekojaan tai koe tekevänsä väärin. Samoja ajatuksia siis kuin sulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, mukavaa että pidit tekstistä! <3

      Poista

Jotain sanottavaa? Jätä kommentti tähän, kiitos. ❤